nav-left cat-right
cat-right

Kartanomuseot huokuvat mennyttä aikaa

Kartanomuseot huokuvat mennyttä aikaa

Kartanoita on Suomessa satoja, suurin osa länsi-Suomessa, mutta joitakin löytyy myös muualta maasta. Kartanot ovat olleet suurten tilojen päärakennuksia, ja usein niihin on liitetty puistoalueita, muita ulkorakennuksia ja jopa silloisille omistajille kuuluneita tehtaita ja työpajoja.

Nykyään kartanoiden käyttötarkoitukset ovat moninaisia. Osa on yksityisomistuksessa ja puhtaasti yksityiseen käyttöön, osa on valtion, kunnan tai säätiön omia. Majoitustoimintaa, ravintoloita ja kahviloita on useissa kartanoissa, ja osa niistä on uudistettu puhtaasti museoiksi.

Museovirasto omistaa joitakin kartanomuseoita, mutta se myös neuvoo ja jakaa avustuksia kartanoiden kunnostamiseksi. Hyvällä maulla ja vanhaa kunnioittaen remontoituja kartanoita on kunnia näyttää yleisölle, ja ihmiset ovat kiinnostuneita suomalaisten herraskartanoiden historiasta.

Kuuluisimmissa kartanomuseoissa on syntynyt, asunut tai kuollut merkkihenkilöitä. Toki voidaan ajatella, että aikoinaan kartanon omistaja oli jo sinällään merkittävä persoona paikkakunnalla, mutta jotkut ylsivät valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittäville urille, kuten marsalkka Mannerheim.

Vanhaa kunnioittaen vuosisadat paljastaen

Kartano saattaa olla satoja vuosia vanha, ja jos siitä kunnostetaan museo, on mietittävä mille vuosisadalle tai kymmenelle lopputulos halutaan asettaa. Riippuen siitä, mitä alkuperäisiä elementtejä on jäljellä, kuten kattomaalauksia, tapetteja tai lattiapintoja, voidaan eri kohteissa remontoida eri tiloja useille eri vuosisadoille.

Tärkeässä osassa pintarestauroinnin kanssa on myös huonekalut ja aikalaisten kirjeet, taulut, kuvat ja muut käytössä olleet esineet. Ihmisiä kiinnostaa, ei pelkästään rakennus itsessään, vaan kuinka siellä on aikoinaan asuttu ja minkälaisia askareita kartanoelämään on kuulunut.

Tarinat museokierrosten yhteydessä ovat korvaamattomia. Nykypäivän suomalaiselle vanhat, kuuluisat suvut saattavat olla täysin tuntemattomia, joten taustatiedot maustavat kartanon ihastelua asiaan kuuluvalla tavalla. Useimmissa kartanoissa myös kummittelee, ihan kuin arvokkaaseen historialliseen rakennukseen kuuluukin, ja kertomukset aaveista värittävät entuudestaan jo rikasta historiaa.

Suuri osa kartanomuseoista kuuluu paikallismuseoiden ryhmään. Ammatilliseksi toiminnan tekee, jos kartanossa on vakituisesti palkattuna museoammattilainen. Ei-ammatilliseksi luokitellaan museot, jotka ovat esimerkiksi auki vain tiettyinä aikoina vuodessa, yleensä kesäisin.

Muutamia kuuluisia kartanomuseoita

Urajärven kartano on yksi Suomen vanhimpia kartanomuseoita, joka on vielä toiminnassa. Asikkalassa sijaitseva kartano rakennettiin 1800-luvun alussa,ja se lahjoitettiin Suomen Muinaismuistoyhdistykselle testamentilla vuonna 1917. Taiteilijat olivat omistajasisarusten sydäntä lähellä, sillä lahjoituksen edellytyksenä oli Heidemanien mukaan, että kartanossa on varattava mahdollisuus taiteilijoille elää. Museovirasto otti kartanon haltuunsa vuonna 1986 ja nykyään toiminnasta vastaa Urajärven kartanon ystävät ry.

Kartanoita alettiin restauroimaan urakalla 1960-luvulla. Muinaistieteellisen toimikunnan ja Kansallismuseon yhteishankkeen tavoitteena oli kunnostaa kartanomuseoista pedagogisia kokonaisuuksia sisustuksineen ja esineineen. Historiallisesti pyrittiin kattamaan useita vuosisatoja aina 1600-luvulta lähtien.

Marsalkka Mannerheimin synnyinkotina tunnettu Louhisaaren linna on yksi Suomen tunnetuimmista kartanomuseoista. Sen omistaa nykyään Museovirasto, ja se on avoinna kesäaikaan. Askaisissa sijaitseva kartano on tunnettu myös upeasta arkkitehtuuristaan ja puistostaan.

Kuten jo aikaisemmin on mainittu, Louhisaaren kartanomuseo on kunnostettu edustamaan niitä useita vuosisatoja, kun se on ollut asutettuna. Ensimmäinen ja kolmas kerros edustavat 1600-lukua, ja toisessa kerroksessa näkyy 1700- ja 1800-luvun vaikutteet. Alkuperäisiä tapetteja ja seinämaalauksia on jäljellä, ja Mannerheimin suvun henkilökohtaisia tavaroita on myös esillä.

Valtion omistuksessa olevia, nykyään Senaatti kiinteistöt nimellä kulkevan osaston hallinnoimia kartanoita on alettu viime vuosina myymään yksityisille henkilöille tai yhdistyksille. Esimerkiksi Anjalan kartano Kouvolassa, joka toimi aikaisemmin museona, on nyt vuokrattu yksityiselle taholle. Aivan suoraviivaisia nämä kaupat eivät ole, sillä Museovirasto haluaisi säilyttää useimmat kartanot kulttuurihistoriallisina kohteina mieluummin kuin nähdä niiden uusiokäyttöä ravintoloina tai majoitusliikkeinä.