nav-left cat-right
cat-right

Kauheat kartanot kummituksineen

Kauheat kartanot kummituksineen

Suomessa on kymmenittäin vanhoja kartanoita, joista osa on kunnostettu kaupalliseen käyttöön tai museoiksi, osa on yksityisomistuksessa ja osa on rappeutunut lähes kaatumispisteeseen. Mutta yksi yhteinen tekijä näillä vanhoilla rakennuksilla on, jokaisella on mielenkiintoinen historia takanaan, ja tarinoiden lisäksi useilla on omat kummituksensa.

Valkea rouva, harmaa nainen, leikkivät lapset ja vanhoihin sotilaspukuihin pukeutuneet miehet ovat aaveista yleisimpiä. Joidenkin kartanoiden sanotaan olevan kirottuja niissä tapahtuneiden onnettomuuksien ja kuolemantapausten johdosta. Mielenkiintoiset tarinat ja historialliset faktat sekoittuvat muistuttamaan rakennusten vuosikymmenten tai -satojen aikaisista kokemuksista.

Murhat, onnettomat rakkaudet ja maanpetturuudet värittävät kartanoiden historiaa. Palvelusväki on isäntien ohella jäänyt kuolemansa jälkeen kartanoon tai sen maille kummittelemaan. Jotkut ovat niin lojaaleja, ettei edes haudassa pysty lepäämään, vaan askareet on tehtävä kun niin on määrätty.

Kaksi kuuluisaa kummituskartanoa

Herttoniemen kartano Helsingissä on yksi suosituista kummituskartanoista. Siellä sanotaan kummittelevan Carl Olof Cronstedin, joka oli kartanon omistaja 1700-1800-lukujen vaihteessa. Mutta yksin on ikävä kummitella, joten sanotaan, että Cronstedin vaimo pitää miehelleen seuraa kartanon puistossa.

Kartanon herra Cronstedin huhuttiin myyneen Suomenlinnan venäläisille 1800-luvun alun sodassa, ja eristäytyneen sodan jälkeen kartanoonsa ja haudanneen palkkioksi saamansa kullan kellarin uumeniin. Kun Cronstead kuoli, tarinat kertovat, että hänen arkkuaan ei pystytty kantamaan kappeliin, koska kyykäärmeet olivat vallanneet sen. Petturuuden merkiksi sukuvaakunaan merkittiin häntäänsä syövä käärme, ja tällä keinolla kuulemma kappelikin pääsi kyykäärmeistä eroon.

Parapsykologian instituutti on todistanut Herttoniemen kartanon mailla tapahtuvia kummallisuuksia itse. Ravintola Wanha Mylly, joka sijaitsee kartanon mailla, on toiminut kyseisen tapahtuman paikkana. Seurue on ruokaillut ravintolassa, kun kesken illan ullakolta on alkanut kuulua lasten juoksemisen kaltaisia ääniä, mutta tarjoilija on vakuuttanut, ettei tilassa ole ollut paikalla ketään.

Vuojoen kartano Eurajoen kunnassa on yksi Suomen upeimmista kartanoista. 1830-luvulla rakennetussa kartanossa kummittelee sekä sisällä että ulkona. Sisällä naishahmo suorittaa nähtävästi keskeneräisiä askareita, ja ulkona kartanon mailla joku rengeistä jatkaa työntekoa kuolemasta välittämättä.

Traagisin Vuojoen kartanon kummituksista on kuitenkin tapaturmaisesti kuollut 6-vuotias Kaarin Björkenheim, joka oli kartanon omistajan tytär. Hän putosi sisäportaikossa saaden surmansa, ja tapahtumasta on todisteena tahra, jonka voi nähdä vielä tänäkin päivänä. Kaarinin saattaa kuulla joskus leikkivän kartanon portaikossa.

Kirottu Kytäjän kartano

Mustionkin linnan omistaja Hjalmar Linder peri Kytäjän kartanon isältään vuonna 1908. Suomen varakkaimmaksi mieheksi mainutulla Hjalmarilla oli kuitenkin surullinen loppu. Hän ajautui Suomesa epäsuosioon kritisoituaan punaisten kohtelua sisällissodan jälkeen, ja päätyi itsemurhaan ranskassa vuonna 1921.

Vuonna 1928 Väinö Vähäkallio osti kartanon yhdessä ystävänsä Kaarlo Kairan kanssa, ja myöhemin lunasti sen itselleen kokonaan. Vähäkalliolla oli kolme lasta, joista kukaan ei elänyt pitkään ikään. Heidän poikansa, silloin 11-vuotias Aarne kuoli vuonna 1931 pihalla sattuneeseen vahingonlaukaukseen.

Toinen poika Kai kuoli sodassa vuonna 1940 vain kolme päivää ennen talvisodan päättymistä. Ja tytär Eva kuoli 1944 synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Pian tämän jälkeen Väinö erosi vaimostaan. Hän menehtyi itse syöpään 1959.

Kartanon peri Väinön lapsenlapsi Kai Kustaa. Vuonna 1972 hän ampui kuoliaaksi kolme kartanon mailla telttaillutta teinipoikaa ja sai siitä 15 vuoden kuritushuonetuomion. Ensikertalaisena hän kuitenkin pääsi vapauteen jo 1978. Vuonna 1979 hän kumminkin päätyi itsemurhaan omassa kartanossaan.

Vuonna 2003 kauhujen kartano vaati taas uuden uhrin, kun 26-vuotias kartanon miespuolinen työntekijä ampui 35-vuotiaan niin ikään kartanossa töissä olleen naisen. Syy veritekoon oli, että nainen yritti lopettaa heidän välisensä seurustelusuhteen. Mies tuomittiin vankilaan kymmeneksi vuodeksi.