Blog

Oman linnan rakentaminen

Oman linnan rakentaminen

Uljaat ritarit, kauniit linnanneidot, korskuvat ratsuhevoset ja kuningas hoveineen – eikö kuulostakin kiehtovalta? Tavallisesti nämä asiat vievät meidät kauas menneisyyteen, ritariaikaan ja ylväiden linnojen aikaan. Eihän nykyään toki kukaan todellisuudessa ajattele asuvansa linnassa, eihän; vaikka sanonta kuuluukin “kotini on linnani”? Mutta usko tai älä, maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat ottaneet sanonnan hyvinkin vakavasti, ja tehneet siitä totta omalla kohdallaan. Ja nyt ei ole kyse pilvilinnoista, tai lasten olohuoneeseen kasaamista linnoituksista, vaan konkreettisista kivestä, laastista, tiilistä ja muusta tarpeellisesta tehdyistä linnoista.

Ja toisin kuin keskiajalla, jolloin talvella linnoissa paleltiin hillittömästi eikä paljon mitään mukavuuksia ollut, näissä todeksi tulleissa linnoissa on esimerkiksi toimiva lämmitys. Mutta mitä kaikkea oikein pitää ottaa huomioon jos linnan rakentaminen on oma tavoite tai pitkäaikainen haave? Missä näitä nykyajan linnoja on, asutaanko niissä, ja ketkä niissä oikein asuvat?

Mitä pitää ottaa huomioon linnan suunnittelussa?

Kun ajatellaan linnaa, on sen muoto se mikä tekee siitä juuri linnan. Aikoinaan sen tarkoitus oli nimenomaan suojata siellä olevia ihmisiä esimerkiksi piiritykseltä, ja yksi sen tärkeimmistä osista olivat muurit. Linnassa oli tyypillisesti myös ainakin yksi, ja yleensä useampi, torni. Keskustorni on vahvin osa linnaa, ympärysmuuri taas tarkoitettu puolustukseen. Vallihautaa ei tarvinne nykylinnoja varten taas kaivaa, vaan helpompaa on kyllä huristella autolla suoraan tiluksille; todennäköisesti ei ole odotettavissa vihollisen hyökkäystä. Vaikka sakaroidut muurit olivat myös käytännöllisiä, puolustajien voidessa olla välillä suojassa, välillä ampumassa, ovat nekin nykyään vain upea yksityiskohta.

Sijainti ei ole ollenkaan merkityksetön asia. Kannattaa siis, budjetista riippuen, rakentaa linnansa näkyvälle ja merkittävälle paikalle, eikä piilottaa sitä metsään.  Nykyään täytyy tietysti omistaa maa, jolle linnan aikoo rakentaa, ja myös saada sille rakennuslupa. Eräs brittiläinen mies, joka päätti tehdä upean Tudor-tyylisen linnan, rakensi sen kylläkin omistamalleen maalle ja asettui vaimonsa kanssa sinne asumaan. Huono puoli asiassa oli se, ettei viranomaisilta oltu kysytty rakennuslupaa, ja niinpä linna määrättiin purettavaksi. Toki kyseinen herra aikoo viedä tapauksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti, mikäli tarpeen. Näitä mitä erilaisimpia itse rakennettuja tai rakennutettuja linnoja löytyy niin Espanjasta, Unkarista ja Ranskasta, kuin varsin yllättäen myös Yhdysvalloista. Coloradossa mies nimeltä Jim Bishop alkoi vuonna 1969 rakentaa ensin perheelle mökkiä, joka oli ympäröity kivillä. Mökistä tuli seuraavaksi eräänlainen kartano, ja kun siihen vuosi vuodelta lisättiin osia – muun muassa upeita torneja ja katon päälle raudasta rakennettu lohikäärmeen pää, joka pystyy oikeasti sylkemään tulta – tuli siitä lopulta pienoislinna, jota ihmiset voivat tulla ihastelemaan ja ihmettelemään. 

Ulkoapäin kuin linna – sisältä nykyaikainen koti

Ulkoapäin kuin linna – sisältä nykyaikainen koti

Asuttavassa linnassa taitaa olla pääasia, että se näyttää ulkoapäin oikealta linnalta; sisällä täytyy nykyihmisellä olla sellaiset mukavuudet kuin toimiva viemäriverkosto ja toimiva lämmitys. Eräs yhdysvaltalainen perheenisä ajatteli juuri näin. Taitavien muurareiden, arkkitehtien ja rakentajien avulla hänen perheensä uudesta kodista tuli näyttävä ja upea goottilaistyyppinen linna, jossa on neljä torniosaa, sakarainen harjamuuri, ja taidokkaasti tehty ulkokuori. Sisältä tuo linna on vesi- ja lämmitysjärjestelmineen, viimeisteltyine puulattioineen ja käytännöllisine keittöineen kuin kenen tahansa unelmakoti – vain hyvin avara, taianomainen ja majesteettinen. Sisätiloissa on hienoja puuyksityiskohtia, osittain liuskekivillä päällystettyjä seiniä, sekä tietysti goottilaiset ikkunat ja ovet. Rakentamiseen meni hieman yli 2 vuotta, mutta melko varmoja voidaan olla, että lopputulos on sen arvoinen – tässä on mies, joka voi todella kutsua itseään linnanherraksi!

© 2020 Narvi Linna